Romanttinen paikka kahdelle pilkisti meille aidan raosta. Ketään siellä ei juuri sillä hetkellä istunut. Saimmepahan haaveilla siihen itse kenet tahdoimme
Oi hattivattien maa. Aina tuo sieni saa minut ymmälleni. Miten se voikin tulla jokapaikkaan. Se on jotenkin mystinen. Hattivatiksi minä olen sen ristinyt. Sienet saavat minulta muutenkin mitä mielenkiintoisimpia nimiä. Onneksi ystäväni eivät itsekään ole kovin tarkkoja näissä asioissa. Heille kelpaa, vaikka omakeksimä latinalainen arvaus.
Tämä kauniis puuvene on jäänyt jollakin soutelijalla turvasatamaan. Vettä oli tullut pohjalle, mutta ilmeisesti se oli vain sadevettä. Kuvaan sopiva pikkuisen hyljätyn näköinen vene.
Satama pien...
Tuulella koti on!
Nyt se on todistettu:
"Siel ylhäällä koivussa, on pieni pesä piilossa: tuulella koti on! Sieltä se saapu taas kunnes kotiin kuljen, oksat ne heilahtaa. On tuulikin väsynyt ja levätä se tahtoo myös. Tuol ylhäällä koivussa on pieni pesä piilossa. Tuulella koti on."
Sanoja en välttämättä muistanut tuosta laulusta oikein, mutta korjatkaa te sitten mielissänne.
]]>Lohilampi kutsui meidät kalaretkelle. Oli ihanan kirkas vesi ja pikkaisen puolipilvinen sää. Aamusta ehdittiin käydä kirpputorilla. Kerronpa siitä sitten erikseen. Tänne kalaretkelle olimme aikoneet koko kesän. Onneksi oli vielä elokuussa kesää jäljellä :). Ehdittiin vielä katsastaa tämä meidän lohimonttukin.
Äitikin pääsi kalalle. Kivellä istuen ja nautiskellen. Ei kala napannut ei. Lähdimme jo polkua pitkin kävelemään kameran kanssa pois päin. Pääsimme lammen toiselle puolelle, kun minulle huudettiin. Missä se kameramies nyt on? Tääl on tilanne päällä, olisi kuvattavaa nyt. Juoksun kanssa menin toiselle puolelle takaisin, ja kerkesin kuin kerkesinkin. Napsein kalasta muutama otoksen.
Tässä sitä sitten irrotetaan koukusta. Minusta ei tuohon puuhaan olisi. Onneksi oli Isä-paappa paikalla.
]]>Tornista näkee paremmin suolla olevat linnut. Ja kaukoputkin on ehdoton ykkönen näissä hommissa. Jos ei itselläsi vielä sellaista ole, kannattaa lyöttäytyä semmoisen omistajan seuraan .
Laulujoutsenet kaarrattelivat ihan makkaranpaistopaikan yli. Aikansa mutkittelivat siinä ennen kuin löysivät yhteisen suunnan. Toitotus oli melkoinen. Kauniita lintuja nämä laulujoutsenet. Näimme myös kyhmyjoutsenen, mutta oli niin kaukana, etten kameran tähtäimeen sitä saanut.
Linturetkellämme oli pilvinen ja vähän sateinen ilma, mutta aika mielenkiintoiset värit tulivat kuviin. Tässäkin kuvassa, auringon säteet jostakin pilvenraosta heijastuvat veden pinnasta.
]]>
Kevät tulee, silmut ovat jo valmiina.
"Uinu paju pienoinen, uinu hangen alla."
Viherpeipon ryystämistä kuunnellessa oli ihana käydä keväisellä valokuvausreissulla. Aurinko helli ihoa ja antoi pirteän mielen. Nämä kuvat on otettu ennen näitä parin viikon kestäneitä paukkupakkasia. Viherpeippo jo ryysteli kevätsäveltään. Tais ryyste tarttua raukalla kurkkuu, kun ei vähäänaikaan ole tas kuulunut.
]]>Tässä kuva hupparipaidasta joka oli aivan ihana. Ja no onhan se vieläkin. On vaan mokoma niin kamalan paksu jä lämmittävä, ettei tämmönen kuumakalle voi tuota pitää. Kaveri ehdotti, että pitäisin sitä takkina, mutta taitaapi olla liian harva semmoiseen. Mutta kenties, vielä joskus tuotakin pidän. Tämä luomus oli kyllä tosi mukava neuloa ei siinä mitään ja nopeasti kaikenlisäksi valmistui. Minä niin rakastan nro 10 puikkoja Siinä tulee jälkeä nopeasti. Viikossa muistaakseni valmistui tuo. Korjatkoon, ken muistaa paremmin. Minun muistini on hyvä unohtamaan nämä tämmöset pikkuseikat kuten kuinka kauan meni ja oliko vaikea neuloa. Eihän sillä loppupeleissä ole mitään merkitystä kun se ilo tulee siitä tekemisestä. Ja noh ehkä vähän siitäkin, jos joskus onnistuu saamaan aikaan sellaisen työn jota kehtaa näytellä muuallakin kuin vain plogissaan. Mutta tömmöttii tässä välissä, kunnes saan jälleen uutta valmista aikaan.
Tekemässä olen nimittäin lyhythihaista neuletakkia joka neulotaan poikittain. En aiemmin ole sillä tekniikalla tehnyt mitään, mutta olen jo jotenkin ihastunut menetelmään. Helppoa, kun ei tarvitse lopussa yhdistellä kappaleita. Oikein mukava tekele. Toivottavasti siitä tulee semmoinen, mitä kehtaa pitää päällään.
Minä häivyn nyt, voikaa paksusti!
]]>Tämä mössykkä on valmistunut jo jonkin aikaa sitten ja ollut kovalla käytöllä. Tykkään tosi paljon ja oli ihan helppo neuloakkin. Muistaakseni ohje on SuuriKäsityökerho-lehdestä ja Lankana Novitan Alpaca.
Kaulahuivi on toinen niistä mitä minulla on ollut tekeillä. Tämä oli tosi kiva neuloa, paitti tulkitsin ohjetta väärin ja valmiina ollessa tämä onneton näytti haaremihousuilta!!! Ei auttanut kuin purkaa ja kiinnittää siivekkeet uudelleen. Tämä on siis kolmiohuivi, jossa ensin tehtiin keskiosa ja sitten siivekkeet erikseen. Aikaa meni noin kaksi viikkoa, vaikken sitä pakertanutkaan joka ilta. Ohje www.garnstudio.com ja lankana. Dropsin Delight.
Minä kiitän ja kumarran!
]]>Tämmöinenkin helttateltta on tullut tehtyä. En ole kertaakaan pitänyt. Sen verran outo meikäläisen päälle. Ei oikein kuitenkaan ollut se mun vaate. Taitaa langat päästä uusiokäyttöön tässä vielä.
Ja tässä vielä komea pyrstöpuoli kuvattuna! Ei istu niin ei istu. ja värikin on noh ei keltanen, eikä oranssi. Joten ei voi mitään. Hyllyyn on jäänyt.
Ja sitten toinenkin luomus, jota en ole kovin monesti käyttänyt. Tässä takissa kävi kröhöm juttu. Nimittäin toinen etupuoli on numeroa suurempi kuin toinen. Ei sen kummempi erheytys, ja huomasin sen vasta käytössä, että toinen etumus vedättää vasemmalle. ÄH!!! Ei olisi kova homma korjata, mutta siellä sekin paita kököttää läjässä: jospa noista joskus vielä jotakin tekis.
]]>Entinen musta kynttiläkruunu sai valkoista spraymaalia kylkeensä ja helmoihinsa vähän tähtinauhaa. Siitä tulikin ihan uusi, ei tarvinnut heittää roskalavalle. Hmmm. Kannatti ostaa 3,90€ maalit ja 1,90€ tähti nauha.
Minun jouluni oli tänä vuonna valkoinen, siispä tontutkin olivat harmaita, eikä punaisia kuten aiempina vuosina. Nämä on ihan kaupasta hankittu :)
Seuraavaksi esittelenkin operaatio Kissan poseraaus:
Oikeasti yritin ottaa tunnelma kuvaa hopealanka-pallosta, jonka punoin ennen joulua, mutta Otto päätti virittäytyä kameran eteen. Minä olen tärkein, ja komein ja fiksuin kaikista, ota minusta kuva. Ota nyt se kuva!
Niin tosiaan yritin siis kuvaa tuosta kukka asetelma, suklaarasia, kynttilä systeemistäni. Mutta...
... Otto-herra päätti toisin. Joten luovutin ja otin sitten poseeraus kuvan.
Tuli tosi epätarkka, mutta iteppähän tunkeutu kuvattavaksi . Kattini on semmonen, että ihan sama mitä erikoisempaa teen, kuten kuvailen sisällä. Heti pitää olla ihmettelemässä ja nokkaa pistämässä linssin eteen. Tai sitten siinä linssin edessä on hmmm... takapuoli. ÄH!
Pitänee kertoa tuosta kissasta vähän. Se on sivistynty. Isolla S:llä. Nimittäin näissä vessa ja pieru asioissa. Kuinka moni teistä muistaa käydä vessassa pierasemassa kun on kotonaan?? Häh?? Ei varmastikaan ainakaan kovin moni. Otto on ottanut tämän pieruasian tosi omakohtaiseksi. Nimittäin yksi aamu ihmettelin, kun sille tuli kamala kiirus vessaan, silleen hädissään juoksi. Menin kattomaan, että mikä sille tuli, kun niin kummasti käyttäyty. Otto meni omaan vessa-koppiin, kääntyi siellä niin, että vain takapuoli jäi vessan puolelle ja PRUUT, oikein mahtavalla äänellä. Arvatkaapa vaan kelle nauru maittoi. Oli se sen verran koominen tilanne.
Että semmonen Otto tämä. Pireekin vain vessassa :)
No niin, mutta pärjäilkäähän siihen saakka, kunhan saan kaksi keskeneräistä kaulahuiviani valmiiksi.
]]>Tein tommoiset säärystimet. Ovat olleet jo jonkin aikaa käytössä, kun en vaan ole muistanut niitä kuvata. Nyt sain vaihteeksi inspiraatiota päivittää tätä blogia.
Ja vielä toinenkin kuva säärystimistä. Ovat oikeasti ihan hyvät jalassa. Eipä palele tuolla pakkasessa pyörräillessä.
]]>Vaivanani on ollut kasa pukukankaiden jäämiä, enkä oikein ole niille keksinyt käyttöä. Uusimmasta Suuri Suomalainen Käsityökerholehdestä sain idean. Näihin tyynyihin ei nyt niin kovin paljon kangasta mennyt, mutta väheni kummasti. Kuva on otettu ilman salamaa ja tosi huonossa valossa, joten sen vuoksi se on niin tumma.
]]>